UNICEFin analyysi: Suomen kehitysyhteistyörahoitus vähenee, eikä humanitaarinen apu kohdennu lapsille

Suomen virallinen kehitysapu on vähentynyt noin 23 prosenttia vuoden 2022 huipputasosta. Kehitysrahoituksen suunta on kansainvälisestikin laskeva, monet suuret rahoittajamaat kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat leikanneet avustuksiaan. 

UNICEFin tuottaman analyysin mukaan Suomen kehitysavusta viidennes kohdistuu lapsille. Kansainvälisesti vertailtuna Suomen prosentti on melko korkea, euromääräisesti kuitenkin vähäinen. Suomen valtion humanitaarisesta rahoituksesta lapsille kohdistuu vain 14 prosenttia.

– Lapset muodostavat kolmanneksen maailman väestöstä ja he kärsivät kriiseissä ja konflikteissa kaikkein eniten. Tästä huolimatta Suomi kohdistaa humanitaarisesta rahoituksestaan vain 14 prosenttia lapsille, kun luku on muissa Pohjoismaissa vähintään kaksinkertainen, sanoo Suomen UNICEFin lapsen oikeuksien ja kehityspolitiikan erityisasiantuntija Mirkka Mattila.

Suomen koulutus- ja terveysrahoituksesta suurin osa menee lapsille. Rahoituksen kehitys on kuitenkin laskeva. Lapsiin kohdistuva koulutusrahoitus on vähentynyt 57 prosenttia vuoden 2021 huipputasosta.

– Koulutus on yksi Suomen kehityspolitiikan keskeisistä painopisteistä, jolla on vaikutuksia sekä yksittäisen lapsen tulevaisuuteen, että kokonaisten yhteiskuntien kehitykseen. Silti siihen kohdistuva rahoitus on vähentynyt tuntuvasti, Mattila sanoo.

Prosenttimääräisesti lapsiin kohdistuvan kehitysavun osuus kasvoi 2014 vuoden 17 prosentista yhteensä 21 prosenttiin vuonna 2024, jolloin lapsiin kohdistuva kehitysapu oli 313 miljoonaa euroa. Lapsiin kohdistuvan avun todellinen euromääräinen volyymi kasvoi kymmenen vuoden aikana vain noin neljä prosenttia eli 36 miljoonaa. Tämä johtuu ennen kaikkea kokonaiskehitysavun supistumisesta.

Lapsen oikeudet eivät näy kehityspolitiikassa

UNICEFin selvityksestä käy ilmi ristiriita Suomen myöntämän rahoituksen ja kehityspolitiikan välillä. Suomi rahoittaa runsaasti lapsille tärkeitä sektoreita, kuten koulutusta ja terveyttä. Kehityspoliittisissa strategioissa lapsen oikeudet eivät kuitenkaan näy. Lasten asemaa tarkastellaan usein suojelua tarvitsevana haavoittuvana ryhmänä, eikä ensisijaisesti oikeudenhaltijoina.

Lapsen oikeuksiin viitataan Suomen kehityspolitiikan strategioissa vain vähän ja pääosin epäsuorasti.

– Lapsen oikeuksien sopimuksen tulisi näkyä osana kaikkia kehityspoliittisia linjauksia. Tämä profiloisi Suomen lapsen oikeuksia tinkimättömästi edistäväksi maaksi kansainvälisestikin, Mattila sanoo.

Suomen UNICEFin suositukset

• Kirjataan kehityspolitiikan lähtökohdaksi, että lapsen oikeuksien yleissopimus ohjaa kaikkea kehitys- ja humanitaarista yhteistyötä.
• Suunnataan Suomen kehitysrahoitusta lasten erityistarpeiden täyttämiseen kestävän kehityksen ja lapsen oikeuksien turvaamiseksi. Suomen UNICEF esittää, että kolmasosa kehitysrahoituksesta ja puolet humanitaarisesta rahoituksesta olisi lapsille kohdennettua.

Analyysi on toteutettu UNICEFin toimeksiannosta OECD:n kehitysapukomitean (DAC) CRS-aineiston vuosien 2014–2024 pohjalta. Tutkimuksessa käytettiin UNICEFin lapsivaikutteisen kehitysavun menetelmää, jolla tunnistetaan hankkeet ja rahoitus, joiden tarkoituksena on tukea lapsia tai edistää lasten oikeuksia.